On siis kevät,

kuljen kotikaupungissani kädessäni latte, aurinko heijastelee ikkunoista ja raitiovaunu vie hyväntuulisia ihmisiä kohti satamaa ja seikkailuja.

Jotkut lähtivät laivalle, toiset Kädentaidon messuille. Ensimmäistä kertaa onnistuin osumaan paikalle, ja ihan tehokkaasti tuli päivä käytettyä Wanhan sataman nuohoamiseen. Saaliiksi tuli näköjään vihreää, onhan kevät.

Ai että! Tunnustettakoon, että olin juuri sortunut omenanvihreään pellavatunikaan, ihan samaa herkkua kuin nuo ylimmät Rowanin Kidsilk hazet. Keristä tulee ehdottomasti pitsihuivi! Harmittelin hetken, etten etsinyt pienenpieniä helmiä lankaan pujotettavaksi, mutta ehkäpä kannattaa ottaa haaste kerrallaan. (En siis ole koskaan tehnyt isoa pitsineuletta.) Joka tapauksessa tuo sävy on juuri tällä hetkellä silmissäni täydellinen. Hassua, sillä en tiennyt hakevani mitään vihreää astuessani ovista sisään.

Vaaleissa kerissä hohtaa upeasti silkki. Ne ovat BC Garnin Silkbloom Finoa (45 % mulperisilkkiä, 55 % merinovillaa), satumaisen pehmeää lankaa. Tästä voisi vääntää jotain palmikkoviritystä, jotta tuo hohto pääsisi oikeuksiinsa. Keriä on vain kaksi, mutta jotain pientä - tai pienelle niistä saa. Hmm.

Nyt kun on jo maaliskuu, oikeutin itseni kokeilemaan myös tätä puuvillakashmirsekoitetta. Lotus Yarnsin Autumn Wind on lajikkeen nimi ja Kiina sen kotimaa, näin maapalloistuminen etenee. Kashmir tuntuu käsiin pehmentävän muttei pörröntävän puuvillaa, joten materiaali vaikuttaa soveltuvan ihanteellisesti Suomen kevääseen ja kesäiltoihin. Olen erittäin utelias kokemaan, miten se käyttäytyy puikoilla.

Teen tästä todennäköisesti jotain Neiti Kesäheinälle, koska otin mausteeksi tuota vaaleanpunaista. Ehkä ne muuntuvat perusboleroksi tai hatuksi.

Vyyhti on Cascade Yarnin Heritage Silk, merinoa ja mulperisilkkiä. Ei ole vielä aavistustakaan, mihin käytän sitä. Se on vain niin..vihreä.

Kevät.