Ihmisiä suviyössä

Sattuipa niin, että löytyi naapurin kanssa vihdoin sopiva ilta Ompelukerholle mökkeilyn, matkailun ja lasten harrastusten lomassa. Pitkään on ollut puhetta mekkotehtaasta - kummallakin on oma pieni asiakas - mutta mistä sitä alottaisi?

Tällä ihmisellä on ollut hetkittäisiä hamstrauspuuskia ja kätköstä pyyhkeen, pöytäliinan, verhon ja euron (?) seurasta houkuttelin näytille muun muassa tällaisia paloja. Tuo lintufrotee on Nansoa, Eurokankaasta, ajoneuvokuviollinen on huudettu Huutonetistä, kuten viereinen Marimekon Paprika-pala. Sympaattinen bambitrikoo taitaa olla Ikasyria. Sininen tilkkunen on kylkiäinen eräästä pienestä nettikaupasta, ja vihreä trikoo on jäänne eräästä varhaisesta yritelmästä. Tuoreet käsityölehdet ovat muutenkin tulvillaan kaikkea ihanaa ja rohkaisevan helppotekoista. Voi sentään, mihin tarttua?

Eihän siinä auttanut kuin virkistää itseään. Tämä tumma kaunotar ei ikävä kyllä ole minun, mutta sitä tekee mieli silittää.

Lopulta päädyin autoihin ja skoottereihin, koska Pikkuritari on automiehiä. Huolellisen asettelun ja särmäyksen jäkeen leikatut palat näyttivätkin tältä:
 

Melkein jo tarkastelin, paljonko virkistysjuomassa olikaan voltteja, mutta sentään syylliseksi paljastui kangas itse. En ollut huomannut, että kuviohan on vino. Sopii kyllä taaperon menoon..

No, jatkuu ensi jaksossa.

Hienoa heinäkuuta kaikille!

Kuu Bambista kesään?

Aamuinen räntäsade olisi piilottanut tämänkin eläinlapsen maastoon. Yllättäen radiossa soi Tavaramarkkinoiden Kevät. Oli pakko jäädä autoon kuuntelemaan se loppuun.

Tässä maalauksessa sai käyttää vain klassista palettia: mustaa, valkeaa, okraa ja siennaa. Aiheena oli vanhat lelut, ja mallinani toimi neiti Kesäheinän uusretro bambi. Se on pieni ja pikkuisen pörheä, suloinen ja viaton. Se pitää korvien takaa rapsutuksesta.

Se söisi mielellään kevään ensi ruohoa.

Ehkä myös hiukan salmiakkia Hakaniemen rannassa.

Värien voitto

Ihmeellinen tuo auringon voima! Aivan silmissä sulavat nietokset ja niiden alta alkaa paljastua kaikenlaista vihertävää...

Jäin päivystämään pihakivien juureen, ja katso! Hupenevalle hangelle aukeni väriloisto kuin lupaus tulevasta keväästä.

Toipilaana sohvia pitkin vanunut Rokkikukko ei ollut otollisinta kuvausmateriaalia, mutta sen verran mieluinen ja piristävä nuttu oli, että yllehän se jäi saman tien. Käsiä heilututti.

Mukavaa. Tällä kertaa pituus osui täsmälleen oikeaksi, ja hihansuissa on käännösvaraa.

Malli on kotoisin Neulekirjasta, jota olen käyttänyt itse asiassa aika paljon. Lanka on Noron Silk Garden Litea, josta suunnittelin pitkään takkia Kesäheinälle, mutta kerissä ilmeni sangen poikamaisen paljon tummia sävyjä. Ei se mitään, neljä kerääni riittivät täsmälleen tähän neuleeseen kokoa 122, mikä saa melkein heittämään volttia.

Valtavan hieno ohje: ajatella,  tässä tarvitaan neulaa vain vetoketjun yhdistämiseen putkineuleella huoliteltuun etureunaan.  

Toisaalta, eipä se erityistä herkkua ollut..

Kauluksessa on sopivasti korkeutta. Vetoketjun valitsi käyttäjä osoittaen erinomaista värisilmää.

Nyt on väriä, raitaa ja himmeää hohtoa. Kohta on näköjään kirjekin. Värikästä pääsiäistä kaikille!

I´m back

Huomenta! Heräilen täällä pikku hiljaa talviunilta ja kahlailen lankavarastossani. Olen malttanut jo monesti jäädä vain hypistelemään herkkukeriä ajatuksenani neuloa jossain arjen välissä laatikoihini lisää tilaa. Löysin esimerkiksi viime keväänä lahtelaisesta poistokorista adoptoimani alpakkakerät. Alkuperäinen ajatukseni oli puikotella ne Kesäheinän syystakiksi, vaan sitten iskin silmäni tähän malliin, ja olihan silloin tammikuukin pitkällä.

Dropsin Alpaca on vanha ystäväni, olipa kiva seurustella jälleen sen kanssa. Pulmana oli neljän kerän varantoni (lapsen vaatehan niistä piti tulla), joten ajattelin jättää neuleen kokonaan hihattomaksi. Juu ei olisi onnistunut sekään ilman Lankaidean nettikauppaa, josta onnekkaasti metsästin vielä kaksi kerää tätä poistunutta väriä. Kiitos! Pakon edessä tuli muokkailtua mallia väkivaltaisesti: Alkuperäisen mallin (Dahlia Gardigan, Interweave Knits fall 2011) etukappaleet olivat samanmittaiset ja hihat pitkät. Olkapään kuvio näyttäytyi hihansuissa. Jätin kuitenkin toisen etukappaleen selkeäksi torsoksi, ja oikeastaan pidän siitä kovasti näin.

Selkäpitsi on ihastuttava, eikö totta? Se on neulottu yhtenä kappaleena ensin sukka- ja sitten pyöröpuikoilla. Sen reunoista on jatkettu suoraan etukappalee ja hihasilmukatkin poimittiin merkkilangalta - ei saumoja! (Tai no, pitsin ylä- ja alareuna täytyi yhdistää selkäkaitaleisiin.) Nyt saa ihan mielellään vilkuilla perään.

Neule toimii auki tai kiinni. Se pysyy kyllä tyydyttävästi pelkästään kiepsauttamalla, mutta tottahan tuossa on selvä rintaneulan paikka. Tartuin Helsingin käsityömessuilla tähän näppärään Silmun keramiikkakoruun. Sopii.

Messuista puheenollen, olipas Vanhassa satamassa taas paljon kauneutta ja hyvää mieltä ilmassa, kerta kaikkiaan! Ihastuin myös näihin kettunappeihin. Nämäkin ovat oululaista Silmu-mallistoa.

Ketuista tykkää myös messukaverini Kesäheinä, joka halusi oman kettukorun. (Virta, Porista.)

Flowlandia täyttää näine kuulumisineen vuoden, joten oppinee lähiaikoina kävelemään. Kiitos teille kaikille, jotka olette vierailleet unissani!

Hyvää maaliskuuta!



In short:
Good morning! I´m slowly awakening from hypernation to browse my yarns. For example, I found some lovely alpacas that I adopted from a sale in Lahti about a year ago. I meant to transform them into a fall coat for Miss Summerhay. Then I saw this amazing model and it was already January anyway, so...

The yarn, Drops´ Alpaca is an old fried of mine and it was a pleasure to meet again. The model, Dahlia Gardigan from Interweave Knits (Fall 2011) is wonderful. I had to make many violent changes, though, due to the minimum amount of yarn. This color (slightly more green in nature) isn´t available anymore, so I was very lucky to find two more scheins via an internet shop to rescue me. Originally, The Dahlia had long sleeves and symmetrical front pieces, but I kinda like it this way.

The clue is, of course, the back lace. Beautiful. It´s knit in one piece. Actually, the whole cardican is done more or less in one piece, so there´s no seams. (Well, ok, I had to attach the lace into the back panels.) Look at my back, everybody, it´s ok!

The ceramic piece I bought from Helsinki Crafts Messe. Works for me. I´m also loving the fox buttons. All these are made by Silmu Ceramics. Summerhay loves foxes, too. Her glass necklace is a Virta design from Pori.

With these tidings, Flowlandia turns a year and is expected to learn to walk anytime soon now. Thank you all visitors, you are welcome to my dreams!

Have a nice March!