Is it a bird? Is it an aeroplane? No, it´s an UFO!

Mahtavaa, minulla on kaksi lukijaa! Tervetuloa kovasti!

Joopa joo, piti opetella kirjoneuletta ja ottaa sitten projektiksi tällainen kuusivärinen malli ihan vain siksi, että sarjoitus kulki vauvasta esikoululaiseen. Voi söpöisyys! Saisivat sitten Rokkikukko ja Pikkuritari samanlaiset neuleet, joita voisi yhdistellä minkä housujen kanssa vain, ja kuvittelin jo mummien ja kummien ihastelut. Baby Blattin väritkin ovat herkkuja yhdessä ja erikseen.

Well, the UnFinished Object hasn´t left the building. Tekelettä on tempoiltu tehokkaasti koko talvi. Mallissa on ärsyttävän paljon lankahyppyjä - en ymmärrä, miksei suunnittelija ole minimoinut niitä. Olen sinänsä kyllä pitänyt kuvion vaihtelevuudesta, mutta olipa hyvä idea neuloa automatkalla lankakerät pussissa... Naps, sanoo minun hermo, jollei lanka.

Ohje on ranskalainen (Bouton d´Or Hors serie nro 19), ja siellä päin tunnutaan suosivan lyhyitä neuleita - korostaen ehkä neuleen alta mannermaisesti lepattavaa kauluspaidan helmaa, mene ja tiedä. Tämänkin kun olisi tehnyt alkuperäisen kaavan mukaan, siitä olisi tullut Rokkikukon napapaita. Pidensin ohjetta puolitoista mallikertaa, ja nyt se yltänee peittämään hänen selkänsä ensi syksynäkin. Siis jos se ikinä valmistuu. Katkottuani viimeiset langat takakappaleesta teki mieli korkata kuoharipullo. Urheasti aloittelin etukappaletta kuitenkin, kun langatkin ovat taas sievästi kerillään.

Väreistä pidän kyllä edelleen. Harmaata vasten ne tanssivat kivasti. Epätietoinen kirjoneulojakokelas kysyy kuitenkin itseltään, miksi oi miksi ei aloittanut Pikkuritarin neuleesta.

Viimeisen langan päättelyn jälkeen poksahtaa korkki, se on varmaa.