Laulu itselleen tekemisen vaikeudesta

Keväällä 2010 tarvitsin neuletakin, jolla tarkenisi mukavasti syksyllä ja keväällä ulkona. Sitä paitsi Tallinnan Martin markkinoilta poimituille upeille uniikkinapeille piti saada arvoisensa paikka. Vuorittamiseen en ole rohjennut, joten paksua palmikkoneuletta lähdin ideoimaan. Malli löytyi vihdoin edellisenä vuonna hamstratusta saksalaislehdestä (kannattaa silloin tällöin koluta varastojaan..), ja laskeskelin, että poistokorista törkeän hyvään hintaan nappaamani Debbie Bliss Aran Tweed -kerät riittäisivät siihen justiinsa.

No, eivät riittäneet. Arvatkaapa vain, sainko sitä lankaa enää mistään? Kyllä ei saanut, joten hankin laastariksi rohkeasti poikkeavaa sävyä Debbie Bliss Luxus Aran Tweediä. Oikeastaan efektistä tulikin ihan pirteä:

Virolaisnapit osoittautuivat liian suuriksi, koska en muistanut tarkistaa niiden kokoa ennen napinläpejä. Tässä vaiheessa odottelinkin jo kuopustani sen verran paksusti, että projekti jouti kaappilomalle ilman nappeja ja päättelyitä.

Uuden talven tullen en edelleenkään mahtunut takin sisään, joten sovitin sitä anopilleni. Kuinka ollakaan, väri ja malli sopivat hänelle täydellisesti! Ei kun nappikauppaan et voilá, tuli tällekin tarinalle onnellinen loppu. Kyllä neule tykkää, kun sitä käytetään...

Ensi kerralla uusi tarina, ihan totta.