Oli kesä, oli kangas, oli kesäkangas leikattu Rokkikukon capreiksi. Siis vuosi sitten keväällä. Tässä vaiheessa tajusin, että äiti oli ollut oikeassa: kaavat kannattaa asetella huo-lel-li-ses-ti kankaalle ja kappaleet leikata taiten. Minä suoritin toimenpiteen lattialla taaperoa väistellen ja kangasta joka saksaisun jälkeen oikoen. Olisi pitänyt sittenkin kuvata nuo epäonniset takakappaleet röpelöisine reunoineen ja pituusheittoineen, niin kaikki käsityöihmiset olisivat saaneet viikon naurut. Takaisku (ja tyhmyyteni) kuitenkin lannistivat aloittelevan ompelijan tuolloin, ja kääräisin koko projektin kaavoineen mallilehtineen kaikkineen kangaskassiin vannoen vieväni sen Mummolaan, jossa ateljeetason taitajatar saisi antaa oppitunnin.
Tuli kesä. Syksy. Uusi kevät.
Havahduin uuteen kesään ja katsoin viimein peiliin. Onneksi ei ole näinä aikoina lasten vaatetus ihan yksin kiinni vanhempien ompelutaidoista, mutta päätin polkea esikoiselleni kesähousunsa. Onneksi Rokkikukko oli vuoden aikana kasvanut kuin Ihmenelosten herra Fantastinen, tuo ihmispurkka. Venyen, ei paukkuen.
Ajattelin, että äkkiäkös kokoan palaset, kunhan olimme saaneet ne siistittyä ja sovitettua. Väärin taas, äitimuorin Huqsvarna on Herkkä Yksilö, eivätkä henkilökemiamme aina kohdanneet. Matkalle uhrasin mm. reisitaskut, jotka alunperin malliin kuuluivat, mutta ei se mitään. Tunnustettakoon, että viimeisiä langanpätkiä leikkaillessa höyrysin jo "Pidä tai itke ja pidä "-tunnelmissa. Toki turhaan, sillä pöksyistä tuli ihan siistit ja mukavat päällä. Niin mukavat, että ne piti huijata yltä pesukoneeseen. Ei olisi uskonut, miten hyvin päättyi tämäkin tarina.
Kangas on muuten kotoisin Eurokankaasta, ihanan pehmoista, ohutta mutta lujaa puuvillaa. Kaavat ovat Ottobresta (kevät 2010). Eivät ole muuten ihan vihreille kirjoitettuja ne ohjeet, minun mielestäni. Mallit ovat kyllä ihastuttavia, myös poikalasten.
Bloggerissa on muuten päivitetty hallintasysteemi, jota tässä testailen, enkä oikein ymmärrä, miksi editori ei tunnista selviä kappalejakoja. Selvästi nyt on aika mennä nukkumaan. Olipa ihana kesä, mutta niin on syksyn hehkuva väri-ilotulituskin! Siitä lisää ensi jaksossa, olen kuullut huhuja...
