Malli: Rose Lace Stole (Interweave Knits, Spring 2011)
Lanka: Rowan Kidsilk Haze
Langan hamsteroin jo kevättalvesta harvinaisen selkeällä visiolla: pitsihuivi siitä oli saatava. Helpommin sanottu kuin löydetty, mutta vihdoin kevään Interweave Knitsin ihastuttavista pitseistä hyppäsi silmiin juuri sellainen wau-ohje, että vartin päästä oli silmukat luotuna. Olihan tässä oikeastaan takana käytännönkin ajatus; aloin talvipakkasilla haaveilla hartiahuivista sohvakäyttöön.
Ohjeen vaikeustaso oli ihanteellinen: helppo peruskuvio ja sopivasti haastava reunus. Yksinkertaisen reikäkuvion olen ehtinyt neuvoa jo parille neulojalle. Jujuna oli saumaton aloitus shaalin keskeltä. Aika kiva tekniikka, luulen että kokeilen sovellusta vielä johonkin tulevaisuudessa. Mietin tehdessäni, kannattaako mallikertaa toistaa 50 kertaa, kuten ohjeessa, mutta en hahmottanut, miten ison osan reunuskuvio veisi. Työstä tuli sitten aika mittava, mutta tarvittaessa sen saa rutattua aika pieneen käsilaukkuun, kokeiltu on.
Projekti on ollut melkoinen kyläluuta alusta asti. Olen raahannut sitä ympäri puistoja ja vierailupaikkoja, joten kuvausmatkakin piti sopivasti yhdistää päiväreissuun. Suuret kiitokset Hämeenlinnan ystävättärelle, joka on toiminut näissä poseerauksissa kuvaajana!
Työstämisen häiriintyessä, venyessä ja väliin lepäillessä tuumailin myös, kannattaisiko shaali jättää suosiolla jatkoajalle syksyn viileään. Aiemmat kokemukseni mohairista ovat hiostavia, mutta oli hauska olla väärässä: Kidsilk Hazessa on silkkiä, joten ta-daa, neulos hengittää, lämmittää äitiä illan viiletessä tai viilentää lasta auringossa:
Nerokasta! Helposti hikoileva Pikkuritari heräsi tästä lämmöstä (n. 27 astetta) pää kuivana, mikä on parasta palautetta. Tästä en luovu.
Ps. Näin tehtiin tämä kuvasarja:
