Tänä syksynä on ollut vaikea laittaa ylle mitään muuta kuin kultaisenkeltaista. Niinpä tästä kuohkeasta Incawoolista on tulossa neuletakki itselleni. Toivottavasti. Nykyisessä mielentilassani en oikein kykene keskittymään neuletaiteeseen, joten malli, kuten yhden kerän mittainen raakile antaa olettaa, on melko yksinkertainen. Jipot ovat tulossa etukappaleisiin, hihoihin ja huppuun.
Niin ikään olen päivien vääjäämättä kylmetessä ja sateen tai arjen piiskatessa luvannut itselleni vihdoin villasukat, jiihaa! Se on ihanan yllätyksellisen Noron syytä.
Niin, eihän se sukanalulta näytä, mutta työvaiheena onkin tässä käänne, joka napitetaan varsinaisen varren päälle. Jännitystä lisää, että tämä kerä oli ainokainen, joten toivokaamme kaikki, että se riittää sukkapariin kokoa 36. On ollut varsin vapauttavaa neuloa pitkästä aikaa aina oikein. Ei tarvitse vaivautua edes nurjan puolen huomioimiseen, vaan senkin ajatusenergian voi suunnata ihan muiden sotkujen selvittämiseen. Yksi osio kun valmistuu, tuntuu pulma lutviutuvan. Kyllä neulominen on ihmeellistä!
Olen minä töihinpaluusta(!) ja muista harrasteita haittaavista olosuhteista huolimatta väkertänyt vähän muutakin syksyn mittaan. Laatikossani on myös valmiita ja puolivalmiita yllätyksiä lokakuisille synttärisankareille, joten ihan kaikkea ei tässä voikaan vielä juoruta...
Tervetuloa Flowlandiaan!
