Lehtevää hyräilyä

"Hän taas tanssii
tahtiin valssin,
lehmus tuulessa kuiskailee.
Vanhan talon
puuseinää
aurinko salaa suutelee.

Hän on täällä taas.
Kuinka sua kaipasin
Täällä taas
Talven yli odotin
ja täällä taas,
neiti Kevät on tullut kaupunkiin..."

(J.Lehti)

Tänä pitkänä talvena on moni tekele haututunut turhauttavasti projektikinoksiin, mutta nyt valmistui keväänvihreä boleroinen ja juuri ajoissa.

Olin jo erehtynyt ylpistymään, kun sain kilkatettua Rokkikukon työlästä kirjoneuletta pesueen sairasvuoteiden (kevät on julma) äärellä toisen kappaleen puoliväliin. Innoissani etuilin jo mielessäni yläosan kavennuksiin ja lyhyempiin kierroksiin, tiedättehän, kun seuraava kuvioraita ei yhtäkkiä täsmännytkään silmukoihin. Syynäys paljasti kohtalokkaan virheen noin kymmenen senttiä alempana. Tässä vaiheessa harjoituksia vetäisin puikot irti ja kurottelin kätösiin välipalaa, nopeaa ja helppoa neuletta laastariksi egolleni. Sellaiseksi tein tämän.

Ohje on Rowanin, mutta lyhensin helmaa hieman, sillä käytössäni oli tasan kaksi vihreää kerää Lotus Yarnsin Autumn Windiä, ja toivoin parasta. Loppuu se huonokin onni joskus, eikä tämä minusta ole yhtään liian lyhyt, eihän? Ensi kertaa työstin puuvillan ja kashmirin sekoitusta, ja tuntuma oli kyllä pehmoinen. Oletettavasti neulos lämmittää pieniä hartioita sopivasti pohjoisen valossa. Pitsikuvio oli helppo ja viehko. Sitä oli vaikea neuloa hyräilemättä Sir Elwoodin hiljaisten värien Neiti Kevättä.

Meidän neiti alkoi hermostua, kun nappi ei ollut ylempänä, mutta ooh, millainen nappi!

Tällä on nimittäin kesytetty pieni iltapäiväleijonatar eräällä kevättalvisella retkellä. Näitähän saa Tikatasta, jos jollakulla muullakin on vastaavaa tarvetta. Taisin sittenkin tehdä napinläven hiukan liian suureksi, koska se venahti heti ensi sovituksessa, mutta katasrofihan siitä seuraisi, jollei typy saisi itse napitettua. Niin.