M the Hood!

Eräänä päivänä alkoi vahvasti näyttää siltä, että a) kaikki muut sisustavat, remontoivat tai rakentavat ja b) missään ei myydä asiallista huputonta kaupunkitakkia Rokkikukolle. Suivaantuneena ohjasin karavaanini kangaskauppaan aikomuksenani etsiä nyt edes verhot tai jopa päiväpeitot lastenhuoneeseen.

Anttilan poistokorista nostin mainion ketjukuvioisen kangastilkun: Rokkikukon takki! Tyytyväisyyteni hiipui kyllä aika nopeasti, kun ymmärsin, että epämääräisen fiilikseni mukainen kaava olisi vielä vaikeampi löytää kuin valmis vaate. Sen sijaan kevään Suuressa Käsityölehdessä (3/2011) oli yksinkertaisen näköinen kääntötakki, johon kankaanpala riittäisi. Otin haasteen vastaan ja tässä on tulos:

Kyllä nyt kelpaa! Tunnustan kyllä reilusti oikaisseeni sen verran, että taskut tikkasin vain yksiväriselle puolelle. Työn jälkikin on kaukana ateljeetasosta, mutta tällaiseen kokeiluun varsin riittävä, en nimittäin ole järin kokenut ompelija. Tuo kääntöpuolen ihanan purppurainen kangas löytyi muuten kankaanpääläisestä liikkeestä, poistokopasta sekin. Kääntövetoketjun tilasin Tikatasta. (Lehden mukaan sellainen olisi ollut Stockmannilla, vaan eipä ollut, sangen ärsyttävää. En kiusallanikaan jäänyt odottelemaan viikkoa, vaan vein rahan muualle.)

Pitäisi kai perehtyä hiukan valokuvaukseenkin; moni on valitellut sisäkuvien haasteellisuutta. Niin totta! Kokeilin näissä kuvissa värien korjausta, ja tässä otos kärähti puhki minusta aika hauskasti. Siitä tuli uusi profiilikuva, hih.

Kiitokset kotijoukkueelle, joka kärsivällisesti sieti pari viikkoa ja puoli ruokapöytää syöneen projektin. (Hymyilevä äiti onkin lapsiperheen parhaita sijoituksia.) Projektista kuoriutui sellainenkin hyöty, että vuosikausia vähällä käytöllä kaapista toiseen vaeltaneet valkoiset saappaani löysivät vihdoin elämänkumppanin. Huippua!

Verhotkin muuten hankin, mutta ne ovat kypsyttelevät itseään muovissa. Muuten sisustukseni rajoittunee kevätsiivoukseen - jonain toisena päivänä. Nyt tarkenee taas neuloa puistonpenkillä!