Ongelmitta ei savannille matkustettu. Ensinnäkin vielä viime syksynä oli kuulkaa yllättävän vaikeaa löytä leijonankeltaista ja siihen sointuvia villakeriä. Puolivahingossa bongasin sitten läheisen lankaliikkeen poistokorista juuri oikeat sävyt pehmoista Gedifraa ja kysäisin myyjältä, montako tarvittaisiin vauvan haalariin. Kunnianarvoisa alan ammattilainen sanoi, ettei tästä langasta kannata vauvoille neuloa, koska sitä ei voi pestä koneessa. No hellanlettas sentään, monta oikopolkua olen kolmanteen lapseen mennessä ottanut, mutta vieläkään en lasten neuleita koneeseen heitä. Shetland de luxe oli käsiini pehmeä ja paksu (varsinaisten vauvalankojen riesa on monesti ohuus, en jaksaisi ähertää kaksipuolikkailla), se riitti.
Fiilispohjalta viritellyt työt ovat hauskoja, mutta niissä tuppaa tulla purkutuomioita pitkin matkaa. Etuyläosa oli sellainen, kiitos tuon kiertävän nappilistan. En halunnut rikkoa leijonanpennun masua, vaan korostaa sitä. Hupusta halusin tyköistuvan, venyisi se kuitenkin. Alunperin visioin turkkimaisempaa harjaa lenkein tai tupsuin, mutta projektin venyessä ja talven kuluessa tyydyin kesysti aina oikeaan, joka ainakin joustaa hyvin. Pyrin myös kupumaiseen vaikutelmaan, mutta toisaalta en halunnut saumoja. Parin purkamisen jälkeen päädyin hyväksymään pikku töpön hupun päähän.
Tämmöinen leijona. Häntä siltä lopulta jäi, ja niin jäi tassutkin, mutta pakkohan haalari oli jo nykäistä käyttöön. Ihan kelpo käyttöneulos automatkoille ja viileään kevätilmaan, kiljahtaa Pikkuritari, ja jatkaa seikkailuaan. Savannilla tarvitaan toki neliveto..
Lopuksi vielä vilautettakoon pikabaskeri kummityttöselle puolivuotispäivän kunniaksi. Modan ohjeella M&K:n ekopuuvillaa ja Mondialin Cometaa, onnistui. Ylimääräinen bonus: tämän nyt voisi pestä koneessa.
Mainiota pääsiäistä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti