Mielikki pukeutuu mielellään sinisiin helmoihin ja kantaa vyöllään Tapiolan kultaista avainta. Hän on antelias, jos häntä miellyttää ja mielin kielin kannattaakin metsässä kulkea. Jos metsänkulkija sattuu löytämään Mielikin ihmeellisen kauniin huivin koivun oksalta tai sammalmättäältä, tuottaa se hänelle onnea ja omaisuutta. Mielikin nimi juontuu mielusta, joka on tarkoittanut onnea ja osaa. (Tämän katsoin ihan Wikipediasti.)
Vietin jälleen alkusyksyn keskiviikkoillat maalailemassa. Tällä kertaa aiheena oli satu, ja tartuin Mielikkiin. Onhan kaikkien menestyvien miesten takana nainen, heh. Taulun nimi on
"Anna tie, avaa portti" vanhan runon innoittamana:
Siniviitta, viidan eukko
mieluinen metsän emäntä!
Anna tie, avaa portti
minun metsällä käydessäni.
En ole sienestäjiä enkä marjastajia, mutta ehkä tämä työ on minun versioni noista syysretkistä. Tein mentaalivaelluksia sieluni metsiin ja taistelin tuon taustan kanssa. Jujuksi nousi kultainen avain, joka ei kyllä, myönnettäköön, aivan toivotulla tavalla nouse taustasta. Ei tarpeeksi kontrastia. Sen sijaan pidän ainoan kuusen rungosta. Ei olisi uskonut, mitä kerros vaaleanpunaista tekee.
En ole signeerannut työtä. Ehkä maalaus ei ole valmis.
Mielikki metsän emäntä
Sinihelma siivo sisko
Vie vierahasi viidasta,
johdattele joutomailta.
...Paranna samalla maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti