Ostimme sitten asunnon. Pikku pihallamme nuori omenapuu taistelee marraskuuta vastaan. Näettekö, siinä tosiaan on omena. Annan itseni luottaa hyvään enteeseen.
Juuri nyt tuntuu siltä, että olen pakkaillut ajatukseni jo muuttolaatikoihin. Ainakin ne ovat yhtä sekaisin kuin lankavarastoni ja kaikki muukin. Piti muuten heittää iso kassillinen vuosikertakeriä menemään. Edellisestä asunnosta oli päässyt pesiytymään koriini inhoja pikku kuoriaisia, jotka olivat viettäneet vuoden mittaisia syntymättömyyspäiviä Hullun Hatuntekijän tyyliin.
Jälleen kerran löysin myös useita kangasjemmoja. Rassukat odottelevat, että joku niitä työstäisi. Olen myös ostanut useita annoksia hassuja nappeja silloin tällöin. On aina hauskaa tavata tuttuja penkoessaan paikkoja.
Lapsoset ovat innoissaan. Heille ei ole kerrottu, kuinka paljon rikkinäistä, kulahtanutta tai unohdettua lelua aiomme karsia. Isäntä lienee suorittanut kaikessa hiljaisuudessa toimenpiteitä aikuistenkin omaisuutta inventoidessaan. Ehkä parempi niin.
Tässä kohtaa pitäisi vielä soida:
Minun onneni kukkii kuin omenapuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti