Ovat jälleen työ ja kiire torpedoineet kaikenlaisia kauniita aikeita, vaan haa! Sainpas satimeeni tarpeeksi kutkuttavan idean: ostin nimittäin Koto living -nimisen lehden (4/2013), josta jäi kummittelemaan Muusa. Ohjeessa annettiin puikkokoko ja silmukkamäärä, ja sitten kehotettiin unohtamaan kaikki säännöt. Tällä reseptillä paranee mieli, ja kotikolokin siistiytyy hivenen projektien jäännöksistä.
Oikeastaan olen aina pitänyt juuri lokakuusta: ilma on raikas, muttei liian kylmä. Kultainen auringonkilo maalailee maisemat väriloistoon. Luonto juhlii kauneimmissaan ennen kuin nukahtaa Pohjolan pitkään pimeyteen. Tänä vuonna pääkaupunkiseutua on hellitty harvinaisen upealla ruskalla, tosin nämä otokset ovat Satakunnasta, jossa esitys oli jo päättynyt ja jäljelle oli jäänyt vain haravointihommat.
Onhan tämä takki melko sekalaista seurakuntaa syönyt suihinsa. Viimeiset Loftit ja Noron Silk Garden Litet. Onion Knitsiä. Debbie Blissiä. Antiikkista mohairia ja villaa. Novitaa. Dropsia. Joitakin mallineuleita kokeilin täysin päästäni, joitakin nappasin Koto livingin tilkkusivustosta, joitakin muistelin menneistä töistä, ja muutamia kokeilin uusista lehdistä.
Erityisen tyytyväinen olen keraamisiin uniikkinappeihin, jotka olen tuonut Virosta nelisen vuotta sitten. Hyvää kannattaa odottaa.. Näkisin, että tässä on pitkän ja onnellisen liiton alku.
Toinen iloisen hämmästelyn aihe on, että todellakin onnistuin tekemään ITSELLENI pitkän takin, joka on ihan pidettävän kokoinen. Tapu tapu!
Tein muuten säärystimetkin, kun intouduin, mutta niistä tuli aivan naurettavan löysät. Ei kuvaa, ennen kuin keksin siihen hoitokeinon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti