Taisi muuten osua pilkka tällä kertaa omaan nilkkaan: ensiesittelynsä yhteydessä kitisin mallin (Bouton d´Or Hors serie nro 19:stä, muuten) lyhyyttä ja pidensin sitä reteästi. Eipä vilku Rokkikukon selkä tämän tunikan alta siitäkään huolimatta, että hän on pyrähtänyt kesän aikana jälleen uuteen vaatekokoon.
Ei vilku varmaankaan ensi vuonnakaan, mutta näin mukavalta tuntui pehmoinen villa nuoren herran yllä:
Niskassa on "pukemista helpottava" nappi, jonka olisi voinut hyvin unohtaakin. Mallin kaula-aukko on niin reilu, että epäilin virhetulkintaa monta kertaa etukappaleen kavennusten aikana. V-kaulan etualalle tuli hassusti kaksi silmukkaa. Jostain syystä minulla on aina ollutkin vaikeuksia hahmottaa perinteistä V-kärjen kavennusta siistiksi. Tämä versio totteli kiltisti. Muunneltu resorikin näyttää minusta virkeältä - joka toinen krs kaikki oikein, joka toinen 2 o, 2 n.
Materiaali: Annie Blatt ja Sydney. Ihanat. Onkohan tehtaalla joku takahuone, missä laaduntestaajat myttäävät langat epämääräiseksi nyssykäksi ja kiskovat ne yksi kerrallaan sotkusta irti? Katkeamatta ja nyppääntymättä selvinneet tuotteet päätyvät tuotantoon. Silloin ne olisivat nämä. Kyllä, olen lukenut useammasta lähteestä, että kirjoneuletta pitäisi työstää pikkukeräsillä kerrallaan, mutta jostain käsittämättömästä syystä en vain saanut aikaiseksi. Oli kai kivempaa nyhtää. Voisiko muuten joku kirjoneuloja vinkata kätevän ja ihmisystävällisen päättelytavan?
Ja Rokkikukko pitää neulettaan onnellisena talven loppuun asti.
Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti