Ystävätär luki minulle korteista hurjan tulevaisuusvision. Syksy on ollut raskas - ja ennen kaikkea harrasteita rajoittava. Ihan vieroitusoireet kolottavat neulomaan tottuneita sorminiveliä! Povailtua muutosta odotellessa maalasin vakioporukassani tuolin. Voin rehellisesti tunnustaa, etteivät huonekalut selvästikään olleet ominta taiteenalaani, joten toivottavasti opin tästä jotain. En ole varma mitä, mutta tämmöinen siitä tuli, hillityssä n. A3-koossa. Tajusin taulun kuivuessa, että ihan sentilleen se ei perspektiiviä tottele, mutta katsokaa noita kenkiä, eivätkö olekin kuin karkit!
Karkeista puheenollen, taannoin löysin porvoolaisesta putiikista Noron Silk Garden Litea, jonka luulin jo kadonneen sukupuuttoon!
Tästä väristä kolusin mukaani kaiken, jotta saan nutun Kesäheinälle. Saaliiseen kuuluu itse asiassa kaksi muuta värimuunnosta samasta lajista, mutta toinen on jo muuntautunut vielä julkaisemattomaksi 1-vuotislahjaksi ja toista en nyt vain tajunnut kuvata näppärästi tähän yhteyteen, koska miellän sen selvästi keväiseksi. No pitihän ne pelastaa, uhanalaiset. Saavat turvaa toisistaan.
Noro taitaa olla syksyn virallinen materiaali, tarttui nimittäin haaviini myös orpo kerä Kureyon Sock Yarnia. Pyörittelin sitä aikani ja lopulta kokeilin varovaisesti sukkareseptiä. (Tässä kohtaa kuullaan fanfaari, nämä ovat sentään elämäni kolmannet villasukat!)
Nämä ovat Kotikissat, ihastuttavasta kotimaisesta Neulekirjasta. Kavensin vähän vartta, jotta lanka varmasti riittäisi, mutta suotta huolehdin. Kerästä jäi vielä sellainen perinteinen ärsyttävä jämänen, joka tuskin riittää enää mihinkään järkevään. Jaa, ehkä teen siitä Kesäheinän nukketaloon maton. Mutta täytyy kyllä kiittäen todeta, että malli oli aivan kuin juuri tälle langalle tehty! Väri-iloittelu ehti juuri kiertää sukassa ympäri, joten eipä tarvinnut vaivata päätään värien täsmäyksellä. Halusin näistä mahdollisimman niukat, jotta voisin tunkea ne ihan tavallisiin kävelykenkiin ja pukea töihin. Tehty. Kullanväriset napit ovat varsin viehkot viininpunaisten nilkkureiden päällä, ihan teki mieli heittää jalat pöydälle.
Mitäpä muuta sitä pimeneviin iltoihinsa tarvitsisi? On tuoli, on lämpöiset sukat, on ajatuksia vyyhtinä ja noroja puikoilla.
...
Hmm. Yöunta ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti