Elämä on juhla

Minun oli kunnia seistä kastemaljan äärellä ihastuttavan suloisen - ja huomattavan rauhallisen - kummipojan vierellä. Ilmassa oli aivan tiettyä pyhyyttä.

Minulla oli taulu, jonka oli tarkoitus osallistua taannoiseen Katse lapsuuteen -näyttelyyn, mutta olimme hiljan muuttaneet, enkä löytänyt sitä ajoissa. Kun  ystävätär esitti Kutsunsa, tunsin pientä värinää. Tämän taulun tarkoitus olikin matkustaa Kangasalle.

Mallina oli aikoinaan Rokkikukon hohdokas leluauto. Taustan pehmokoira oli paikallisrekvisiittaa. Opin, että metallin hohto on haastava ilmiö.

Taulun nimi olkoon Matka alkaa.

Taulu toimi myös korttina. Kirjoitimme kummityöryhmässä kalevalamittaisen tervehdyksen taulun taakse. Ystävätär vaati suullista esitystä, tämä on se. Kuvaajana on toiminut muuten neiti Kesäheinä, 4 vuotta. (Olimme tällä kertaa tyttöporukalla.)

Huomatkaa myös kynsilakka. On nimittäin uhanalainen näky nykyään.

Elämä on kaunis.
Ystävät ovat korvaamattomia.
Kummilapset ovat aivan erityisiä lahjoja.

Brm,brm!